Jäätävää toimintaa

Tein helmikuussa katselmuksen rivitaloyhtiön päätyasuntoon, jossa on oireiltu voimakkaasti. Seikkaperäisen katselmuksen perusteella voitiin tehdä havainto, että kohteessa on kolme selkeää ongelmakohtaa, joista yksi vaatii välittömiä toimenpiteitä. Raportti lähetettiin isännöitsijälle, joka tarttui toimeen mutta luonnollisesti eri toimilla kuin mitä sinne oli suositeltu. Kuviosta ei tule kuulema mitään, jos sitä alkaa hämmentämään useampi kokki. Totta tuokin, mutta käykö ylpeys lankeemuksen edellä?

Raportin lähettämisestä on kulunut nyt 13 viikkoa, eli neljännesvuosi. Tähän mennessä talossa on tapahtunut seuraavaa:

  • Työntekijä on määrätty talon alle tiivistämään rakenteita uretaanilla
  • Työntekijä on määrätty uudelleen talon alle tiivistämään rakenteita uretaanilla

Tuossa kaikki mitä neljännesvuosi on pitänyt sisällään. Noh, ei aivan kaikki. Kävin toteuttamassa välittömäksi toimenpiteeksi näkemäni toimenpiteen väliaikaisratkaisuna, koska yhtään suositeltua toimenpidettä ei ole tehty eikä niiden tekemättömyyteen ole myöskään otettu kantaa. Uskoin, että asiakkaan pitäisi huomata tekemäni toimenpiteen vaikutus jos ajatukseni osuisi oikeaan, kuten osuikin. Tein toimenpiteen, koska halusin osoittaa olevani oikeassa. Tein toimenpiteen asiakasta auttaakseni, enkä laskuttanut siitä mitään. En asiakkaalta, enkä taloyhtiöltä.

On enemmän kuin outoa, miksi oikeaksi todistettu toteutustapa ei ylitä toimenpidekynnystä. Nyt kohteeseen tehdään toimenpiteitä, joiden tiedän suurella todennäköisyydellä toimivan puutteellisesti, eikä asiakas tai talo tule saamaan sillä samaa hyötyä kuin tehdyllä testiluontoisella toimintatavalla. Ymmärtäisin tilanteen, jos kyse olisi suurista rahoista. Nyt puhutaan alle 3000€ investoinnista, eli sisäilmaongelmaisen ja selkeistä kosteusongelmista kärsivän kohteen todistetusti muuttuvasta tilanteesta puhuttaessa summan ei pitäisi nousta kynnyskysymykseksi.

Mainokset

Väärin ymmärretty homeongelma


Kouluissa on sisäilmaongelmia, päiväkodeissa on sisäilmaongelmia, työpaikoilla on sisäilmaongelmia, joka paikassa on sisäilmaongelmia. Välillä tuntuu, että kiinteistöjä tutkitaan ja korjataan vain siksi jotta päästään huomaamaan ongelmien jatkuvan. Ei toki aina, mutta valitettavan usein. Tästä tehdään herkästi johtopäätös, että kohde täytyy purkaa. Kerron salaisuuden: tämä on erittäin kallista ja usein myös turhaa.

Mikä hommassa mättää? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mistä kiinteistöjen ongelmat oikeasti johtuvat. Jos tiedetään, niin miksi sama ”tutkitaan – korjataan kalliilla – ongelmat jatkuu” kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen?

Väitän, että yksi suuria syitä ongelmiin on maalaisjärjen syrjäyttäminen koulutuskiitoradan tieltä. Ajatellaan, että vain koulutus tuo autuuden, mutta onko se tuonut sitä? Miksi ongelmia ei saada haltuun? Kuulen viikottain tarinoita kohteista joita on tutkittu isosti ja korjattu jopa miljoonilla, mutta ongelmat jatkuvat ja porukka majailee konteissa. Miten tämä on mahdollista, jos pystyn yhden käyntikerran pohjalta osoittamaan samoista kohteista perustavanlaatuisia ongelmia, joiden haltuunoton kustannukset pyörivät miljoonien sijasta muutamissa kymmenissä tuhansissa ja joiden vaikutus on varsin huomattava.

”Yksi väärinymmärretyimmistä ongelmista on alapohjan rakenteet, joiden merkitystä ei edelleenkään huomioida”

Kiinteistön alapohjan katsotaan usein olevan kunnossa jos se näyttää kuivalta. Väärin. Rossipohjaan valitettavan usein tehty ratkaisu on maa-ainesten vaihto, salaojien teko ja tuuletuksen lisäys. Paperilla hyviä ratkaisuja kaikki, mutta kustannustehokkuuden suhteesta vaikutuksiin voidaan saada hyvinkin erilaisia tuloksia. Kaikkea ei tarvitse korjata kuten perinteinen korjausrakentaminen tai RT-kortti asian näkee, sillä ongelman voi ottaa haltuun myös muilla keinoin. Rakenteiden paineistus, mitä se tarkoittaa? Kyse on menetelmästä jolla saadaan nopeita tuloksia sisäilman laatuun ja mikä ihmeellisintä – rakenteita kuivaavalla tavalla. Kuten tiedämme, niin puhdas ilma ei näy – sen tuntee. Miksi emme kokeilisi vaihteeksi jotain mikä kuulostaa liiankin yksinkertaiselta, mitä hävittävää siinä voisi olla?

Uteliaisuus voi olla hyvästä

Kävin kartoittamassa painovoimaisen ilmanvaihdon saneerausmahdollisuutta. Kohteeseen oli tehty tutkimuksia kesällä, jolloin oli havaittu hieman poikkeavan ilmanlaadun lisäksi lähinnä kohonnut hiilidioksidipitoisuus, vaikka kohde oli ollut päivän tyhjillään.

Varsinaisen ilmanlaadullisen ongelman aiheutti rossipohja, joka oli silmin nähden märkä. Ilman rh oli kartoitushetkellä 99,1%, eli kyse on myös melkoisesta riskistä jo kertaalleen korjatulle lattialle. Kohteeseen oli tehty äskettäin salaojaremontti, joka ei toiminut oikein. Tämä selvisi fyysisellä käynnillä talon alla, vaikka oletusarvoisesti käynnin piti olla tehdystä remontista johtuen turhaa uteliaisuutta. Onneksi ongelma havaittiin tässä vaiheessa, eikä vaikkapa vuoden päästä.

Olkaa kiinnostuneita kodeistanne ja kiinteistöistänne, terve uteliaisuus voi auttaa havaitsemaan ongelman ennen kuin on liian myöhäistä. Jos ette ole varmoja onko asiat kuten pitäisi, tai epäilette ongelmaa, ottakaa yhteys asioista perillä olevaan tahoon. Olen huomannut, että ihmisillä on usein hyvinkin oikeaan osuvia epäilyjä ongelmista tai niiden lähteistä.

Tuulettuva alapohja – homekoiran painajainen

Tuulettuva alapohja, eli rossipohja, on rakenteena kelpo ratkaisu. Rakennustapaa on käytetty kautta aikain ja käytetään edelleen. Rakenne itsessään on kokonaisuutena oikein toimiessaan toimiva ratkaisu, mutta sisäilman laadullisesti se aiheuttaa usein harmaita hiuksia homekoiran näkökulmasta. Ilmiö on sama kuin aiemmassa salaoja-blogissani https://homekoira.wordpress.com/2017/12/29/salaoja-ja-homekoira/.

Oikein toimiva rossipohja voi pysyä kunnossa, vaikka esim viime kesänä niissä pyöri lähes 100% kosteus kosteasta kesästä johtuen. Koska tilan pohjana on useinmiten maa- tai sorapohja ja tila on yhteydessä ulkoilmaan, on selkeää että rossipohjasta otetuista näytteistä saadaan usein viite jostain mikrobiperäisestä kasvustosta. Tämä voidaan havaita usein myös homekoiralla, joka ilmaisee alapuolisista rakenteista kulkeutuvaa mikrobiperäistä hajua.

Miksi rossipohja on homekoiran painajainen? Yksinkertaistettuna siksi, että rossipohja tuulettuu usein myös jossain määrin sisäilmaan. Tämän johdosta rossipohjaisissa kiinteistöissä voi olla myös jonkin asteisia ilmanlaadullisia poikkeamia, tai niitä havaitaan ainakin homekoiralla. Tilannetta voidaan parantaa melko yksinkertaisin keinoin, joista oikein toteutettu ilmanvaihto on yksi perustekijöistä. Valveutuneet jatkotutkijat ja homekoirayrittäjät tiedostavat tilanteen ja osaavat ottaa ilmiön huomioon tutkimuksissaan ja suosituksissaan.

Salaojat ja homekoira

Salaojien hyödyllisyyttä tuskin kiistetään. Vanhemmissa kiinteistöissä on kuitenkin huomioitava, että kiinteistöön tehtävä salaojaremontti voi aloittaa tai lisätä sisäilmaongelmia. Miksi näin? Ilmiö on oikeastaan melko selkeä, varsinkin jos asiaa tarkastellaan homekoiran ilmaisujen analysoinnin näkökulmasta.

Homekoira ilmaisee hajun, eli kohdan jossa se havaitsee kohteen yleishajumaailmasta poikkeavaa mikrobiperäistä hajua. Salaojaremontin yhteydessä tehtävät patolevyn ja salaojasorien lisäykset mahdollistavat ilmareitin ulkoa anturan alaosaan ja tätä kautta aina sokkelin sisäpuolelle asti. Sisäpuolinen paine-ero on näin ollen helpompi tasata maaperäisenä ilmavuotona salaojaremontin jälkeen. Kohteissa on toki eroja, mutta tämä ilmiö ei ole mitenkään tavaton.

Tilanne voi olla jopa ironinen jos ennestään ongelmattomaan kohteeseen tehdään salaojaremontti, jos siitä on vaikkapa kuntotarkastuksessa huomautettu. Lopputuloksena on saatu mahdollisesti ennestään kuivat rakenteet nykysuositusten mukaisiksi, mutta sivutuotteena on luotu ilmanlaatua heikentävä lopputulos. Tulipalo tulee toki sammuttaa, eli todellinen kosteusriski tulee eliminoida. Jos kiinteistön rakenteet ovat pysyneet kuivina vuosikymmeniä, niin tämä on yksi näkemys pohtia salaojien todellista tarvetta.

Sijoitusasunnon remontti, osa 2

Remontin ensimmäinen vaihe sisälsi lähinnä purkutöitä, tässä toisessa vaiheessa siirrytään ratkaisuihin ja korjauksiin. Kohteen oleellisin ratkaistava ongelma on jatkumon näkökulmasta lattiarakenne, sillä seinien ja katon osalta työ on lähinnä mekaanista materiaalin vaihtoa (tarvittavilta osin) ja tiiveyden varmistamista. Jokaisen ongelmakohdan juurisyy on toki selvitettävä ja eliminoitava, tässä tapauksessa ei ole tarvetta keskittyä muiden rakenteiden ongelmiin.

Lattiarakenteessa oli puutteita joita voidaan ottaa haltuun monella tavoin, tämä nyt kerrottu on niistä yksi. Menetelmässä  betonilaatan ja finnfoamin väliin luodaan hallittu alipaine suhteessa huoneilmaan, jolloin rakenne saadaan pysymään kuivana. Tällä varmistetaan myös se, ettei maaperän hajut ja esim radon nouse huoneistoon vaikka kyseiset ongelmat pyrkiikin foamin alapuoliseen alipaineistettuun ilmatilaan. Pohjalaatan reuna-alueella olevaa ilmarakoa maaperään ei tässä kohteessa tiivistetä, tähän on useampi syy. Pienen alipaineistettavan kuutiotilavuuden ansiosta vakioteho kohdistaa paremman imun maaperään, joten kuivaava vaikutus on vakioteholla luonnollisesti parempi kuin isossa kuutiotilavuudessa. Toteutuksen toimivuus edellyttää tiettyjen detaljeiden huomiointia, jotka on määriteltävä aina kohteen mukaan.

Tässä kohteessa oleellista on varmistaa:

  • Lattiarakenteen suhteellisen niukan ilmayhteyden on alipaineistuttava kauttaaltaan, apuna on käytetty ilmatilan salaojitusta joka jakaa imua ympäri talon
  • Ilmankulku sokkelin ulkopuolelta tulee tämänkaltaisissa ratkaisuissa eliminoida
  • Paineen määrä suhteessa imutehoon ja kuutiotilavuuteen on määriteltävä kohteen mukaan


Kuva yläpuolella: Työlaatan päälle tehty puukoolattu lattia oli alunperin eristetty villalla. Lattian betonivalu oli kuiva, eikä kohonneita kosteuksia löytynyt otantana kauttaaltaan tehdyissä mittauksissa. Puretun lattian tuoksu oli tästä huolimatta selkeästi mikrobiperäinen, hajun lähde oli villojen alapinnassa ja betonissa. Yksi ongelman aiheuttajista oli myös maaperäinen ilmavuoto, joka kantautui eristetilaan pohjalaatan ja sokkelin saumasta.


Kuva yläpuolella: Työlaatan päällä on 50×50 koolauspuu, jonka päällä on ristikoolattuna toinen 50×50 puu. Ylemmän koolauksen yläpinnan tasalle tuotu 30mm foam on tiivistetty alajuoksupuuhun, mutta alajuoksun alapinta on ilmayhteydessä foamin alapuoliseen ilmatilaan. Ulkopuolinen ilma on eliminoitu tiivistämällä tuulilevyn ja sokkelin sauma. Tässä vajaan 70m2 lattian pinta-alassa salaojaputkiston linjoja on viisi kappaletta, yksi jokaiseen huoneeseen. 


Kuva yläpuolella: Lattiavalun ja sokkelin saumassa näkyvät, styroxin molemmin puolin olevat ilmaraot jätetään tiivistämättä. Luotu ratkaisu paineistaa lattiavalun yläpuolista ilmatilaa, joka tasaantuu maaperän tiiveyden mukaan laatan alle ja sokkelin reunustaa alaspäin. Tässä tapauksessa rakenteeseen ei tarvitse saada suurta painetta. Ilmatilan kosteutta on halutessa myös helppo seurata. Efektillä on rakennetta kuivaava vaikutus, se poistaa myös radonia ja estää käytänössä kokonaan mahdollisten maaperäisten ja foamin alapuolisten rakenteenosien sisäilmaan kantautuvat ongelmat. Jos maaperän ilmavuoto olisi todella voimakasta eikä rakenteeseen saada tuotettua alipainetta riittävän pienellä teholla suhteessa ilmatilaan, tulisi ilmavuotoreittejä tiivistää vähintään pahimmista ilmavuotokohdista.

Kuva alapuolella: Salaojaputkituksen linjat kulkevat viidessä eri piirissä. Kuvaan merkityt tuloilmareitit ja poistoilmareitit on huoneiston sisäisen ilmanvaihdon ilmareittejä, eli ne ei liity lattian korjaukseen. Lattian putkistot yhtyy isompaan poistokanavaan.

Kuvio etenee lyhykäisyydessään seuraavasti:

  1. Työlaatan ja lattian eristeen (tässä finnfoam) väliin luodaan alipaine, jolloin rakenne kuivuu. Maaperästä nostettavalla kostealla ilmalla ei ole tämän suhteen merkitystä. Maaperään kohdistuvan alipaineen ansiosta saadaan lattiavaluun, sokkelin vierustaan ja myös lattialaatan alle kuivaavaa efektiä.
  2. Ulkona tuulilevyn ja sokkelin sauma tiivistetään, jolloin sisäpuoleisen foamin alapuolella oleva alipaine voidaan kohdistaa (tässä tapauksessa) myös alajuoksun alapuolelle. Ratkaisu estää alajuoksun alapinnan ja siitä alaspäin olevien rakenteen osien sisäilmaan tulevat mahdolliset ongelmat myös silloin, jos kyseessä olisi rakennus jossa ongelma olisi kohdistunut ko rakenteen osaan.
  3. Foam tiivistetään sisäpinnassa alajuoksuun, mutta alajuoksun alapinta jätetään alipaineistettavan ilmatilan puolelle. Ratkaisu on turvallinen, kunhan ilmaa ei oteta tässä tapauksessa ulkoa.
  4. Koska foamin ja pohjalaatan välitila on alipaineinen suhteessa huoneilmaan, syntyy pohjalaattaan rakenteita kuivaava vaikutus. Sama efekti pitää huolen myös siitä, että ilma pyrkii lattianrajasta mielummin alaspäin kuin ylöspäin. Ilma ei siis pääse alaspäin, mutta paine-ero suhteessa huoneilmaan on alaspäin. Vaikka ilmaa haluttaisiin poistaa esim keittiön roskiskaapista muutamia litroja lattian paineistettuun osaan, ei se vaikuta järjestelmän toimintaan jos perustekijät on muutoin kunnossa.
  5. Sokkelin sisäpintaan ja siitä maaperään kohdistuva alipaine kuivaa tiivistämättä jätetyn ilmavuotokohdan ansiosta myös sokkelia. Alipaine kuivaa oikein toteutettuna rakenteita (vrt rossipohja) vaikka ilmankosteus nousisi maaperästä kohoavan kosteuden johdosta. Tätä on ollut tyypillisesti yllättävän hankala sisäistää.

Kuten kohdassa 4 mainittiin, on menetelmän tarkoituksena luoda tiettyyn rakenteenosaan alipaine. Tällä tarkoitan tässä tapauksessa alipainetta suhteessa huoneilmaan, jolloin rakenne kuivuu. Tämä mahdollistaa myös puhtaamman sisäilman, koska ilma pyrkii liikkumaan rakenteissa aina alipaineen suuntaan. Jos ihminen oireilee jossain kiinteistössä, niin oireilu johtuu useinmiten ilmasta jota hän hengittää. Tämä ratkaisu varmistaa, ettei ilmaa oteta sisätilaan niistä rakenteen osista joissa ongelmia todennäköisimmin esiintyy. Koska lämpö nousee, on lattiarakenne ja seinien alaosa se tyypillinen paikka mistä ilma pyrkii sisälle.

Esim rossipohjissa on usein tilanne, että alapohjassa on mikrobikasvustoa. Tilaa saatetaan tyypillisesti tuulettaa, jolloin alapohjarakenteen kosteus seuraa ulkoilman kosteutta ollen ajoittain lähellä 100%. Tämä mahdollista mikrobien kasvun. Jos mikrobit kasvaa ja tuottaa toksiineja, niin tiedämme fysiikasta että niiden liike on alipaineen suuntaan, eli pääsääntöisesti ylöspäin. Osittain suunta on toki tuuletuksen suuntaan, mutta paine on kuitenkin ylöspäin. Koska toksiinit on kaasumaisia aineita, on niiden pysäyttäminen esim betonilla hankalaa. On huomattavasti helpompaa muuttaa ilman kulkusuuntaa jolloin alipaine varmistaa, että ilma pyrkii mielummin alas- kuin ylöspäin. Tämä ei tarkoita sitä, että ilman pitäisi kulkea ylhäältä alas, mutta paineen on oltava ylhäältä alas. On ymmärrettävä, että tuuletus ja alipaineisestus on kaksi täysin eri asiaa.

Miksi olen alkanut miettimään tätä ratkaisua? Kaikki lähti liikkeelle homekoirista, joiden ilmaisujen analysointi on antanut ymmärryksen paineiden vaikutuksesta koiran ilmaisuihin. Jos rakenne on vaurioitunut ja koira ilmaisee sieltä mikrobikasvustoa, tarkoittaa se joko olevaa tai joskus olleita olosuhdetekijöitä joissa mikrobit kasvavat. Kun rakenne alipaineistetaan ymmärtäen oikeat detaljit, päästään tilanteeseen jolloin rakenne kuivuu ja ilma pyrkiikin huoneesta rakenteen suuntaan, jolloin koira ei enää ilmaisekaan mikrobeja, koska mikrobien hajuinen ilma ei yksinkertaisesti pääse huoneen sisäpinnoille. Kun tämä yhdistetään toimivaan ilmanvaihtoon ja vaikkapa kemikaalittomaan siivoukseen, on lopputuloksena joko huomattava elinkaaren lisäys, tai parhaillaan ratkaistu ongelma. On lopputulos kumpi hyvänsä, niin tilanne muuttuu joka tapauksessa huomattavasti paremmaksi verrattuna aiempaan tilanteeseen ja mikä parasta, menetelmän toteuttaminen on edullista verrattuna perinteisiin ratkaisuihin. Järjestelmää ei kannata verrata myöskään ylipaineistukseen, sillä oikein toteutettu alipaine ei vaurioita rakenteita.

  1. Kun ilman kulkusuunta (tai paine) on kuten vasemmanpuoleisessa kuvassa, niin silloin esim homekoira ilmaisee rakennuksen alaosan rakenteista tulevia ilmavuotoja.
  2. Kun ilman kulkusuunta (tai paine) on kuten oikeanpuoleisessa kuvassa, ei koira ilmaise alapuolen mikrobeja vaikka ongelmat olisivat molemmissa taloissa identtiset. Oikein toteutettuna oikeanpuoleinen ratkaisu kuivaa rakenteita, joka estää jo itsessään mirkobien kasvua.
  3. Jo pelkkä ilmanvaihdon oikea toiminta auttaa tilannetta paljon, mutta vasta alipaineistus muuttaa ilman kulkusuunnan – korvausilman lisääminen ei muuta ilman kulkusuuntaa.
  4. Vaikka oikeanpuoleisen rakennuksen ilmankosteus olisi rossipohjassa maaperästä nousevan kosteuden johdosta korkeahko, pyrkii menetelmä tästä huolimatta kuivaamaan rakenteita.

                                     Millään menetelmällä ei ole autuaaksi tekevää vaikutusta, ei myöskään tällä. Jos kohde kuitenkin soveltuu korjattavaksi tämän konseptin mukaisesti, saadaan tuloksia nopeasti ja edullisesti. Menetelmän käytettävyys on laajentunut jatkuvasti ymmärryksen lisääntyessä, eikä ratkaisut enää kohdistu pelkästään rossipohjaisiin kiinteistöihin. Siitä esimerkkinä on tämän juttusarjan kiinteistö.

Sijoitusasunnon remontti, osa 1

Projekti ”sijoitusasunto nro 1” lähti liikkeelle. Hommaa starttaa sisäkaton ja lattioiden purkutyöllä. Lattian on tämän projektin mielenkiintoisin osuus, sillä sen kunnostukseen käytetään omia sovelluksiamme. Ratkaisuna käytetään rakenteita kuivaavalla tavalla tuulettavaa menetelmää, joka poistaa huoneistosta myös Lahden alueella olevan radonriskin. Samalla poistuu lattian ja seinien alaosan riski tuottaa sisäilmaongelmia, joka on yhdessä toimivan ilmanvaihdon kanssa kovaa valuuttaa tämän päivän asuntomarkkinoilla.

Taloa oli remontoitu yleisesti ottaen laajasti, ennen kuin se huomattiin ongelmalliseksi. Lattian osalta ongelmia oli onnistuttu keräämään kaksin kappalein. Kuvassa näkyvä ”laminaattia muovimaton päälle” on näistä toinen. Kyseessä on tyypillinen tee-se-itse miehen tai naisen ratkaisu, mutta ei välttämättä se järkevin tapa. Tässä kohteessa oleva yleishaju oli ikäänkuin ”hautova muovimatto ja mattojen liimat”, jos tällaista termiä voidaan ylipäätään käyttää. Kohde tullaan tutkimaan remontin jälkeen ulkopuolisen toimin uudelleen ja siellä tullaan käyttämään myös sisäilmasta sairastuneita henkilöitä, jotta korjauksen onnistuminen voidaan osoittaa useammalla eri tavalla. Toivon, että tämä projekti auttaa myös muita ymmärtämään, kuinka ongelmia voidaan saada haltuun.

Puukoolatussa lattiassa on 50x100mm koolaus villaeristyksellä. Lattiaa ei ole pietty, eikä sitä käsitellä myöskään tämän korjauksen yhteydessä. Kuvassa näkyy selkeästi tällaisten rakenteiden tyypillinen ongelma, jossa ilma pääsee maaperästä lattian eristetilaan ja sieltä edelleen huoneistoon. Usein nähty ratkaisu on tiivistää lattia pintamateriaalin saumasta, joka on helpoin tapa saada ongelmat lisääntymään. Konseptimme mukainen korjaustapa edellyttää ratkaisun luomista tapauskohtaisesti, jutun seuraavassa vaiheessa kerrotaan kuinka korjaus tehtiin tässä kohteessa.

Jos mahdollista, niin ei näin, eli ei vanhoja mattoja laminaatin alle.  Vanhojen materiaalin haju- ym ongelmat voi aiheuttaa remontoidun lattian purkutyön.


Sisäkaton pintamateriaalit purettiin kolmesta syystä:

  1. Eristeen kunto nähdään kahdesta suunnasta, yläpohjasta ja huoneistosta
  2. Höyrynsulun tiiveys on helppo tarkastaa kun pinnat on pois
  3. Vanha pintamateriaali oli … sanotaanko että oman aikakautensa tuote, eli ei tämän päivän kovinta trendiä